Maalaustaide ja meditaatio
HAVAHTUMINEN - Kaikki aito taide on havaintoon pohjautuvaa "realismia" - elävän symbolin realismia yksilössä. Esittävän ja ei-esittävän taiteen rajaa ei ole. Abstraktin taiteen pioneerit puhuivat maalaustaiteen seuraavasta kehitysasteesta, joka ei liity muotoon vaan taitoon nähdä. Kandinsky pyrki kirjoituksillaan "herättämään ihmisissä luovan kyvyn kokea aineellisten ja abstraktien asioiden henkinen olemus". Tämä henkinen olemus tai suora näkeminen ei ole mitään mystistä utopiaa. Se on impressionistien kokema valon väräjävä todellisuus, surrealistinen oivallus tapahtumien syvemmistä tarkoitusperistä tai Kristuksen todellinen läsnäolo ikonimaalarin sydämessä.
1900 -luvun alun harppaus yksilön tajunnan keskelle mursi vanhat ajattelun kahleet ja toi uuden ymmärryksen ihmismielen voimista ja sisäisestä kamppailusta, jota kaikki käyvät. Kollektiivisesti länsimainen ihminen astui uuden elämäntavan piiriin. Syntyi modernin ihmisen tietoisuus, jolle taiteilijoiden inspiraatio antoi kuvallisen, sanallisen ja äänen muodon. Psykologinen ymmärrys heräsi, ja nykyään me tiedämme, kuinka tärkeää ihmisen fyysiselle ja henkiselle terveydelle on, että hän on tietoinen sisäisestä maailmastaan, syvemmistä impulseistaan, jotka johdattavat häntä ihmisyyden tiellä eteenpäin.
Abstraktitaide ja koko modernismi kumpusivat uudesta henkisestä tilasta ja traditioista, joiden juuret ovat syvällä meditaation virrassa. Sadan vuoden aikana meditaation pintaa on vasta raapaistu. Taiteen ja meditaation vuorovaikutuksessa ei ole nopeita vastauksia, sillä puu tuottaa hedelmää vuodenaikojen mukaan. Uusi näkeminen on vasta nupulla.
HYVÄT IHMISET - on meditaation aika!
