Maalaustaide ja meditaatio
SYMBOLI - aito symboli ei ole merkki, sillä merkin sisältö on yhteinen ja ennalta sovittu kuten esimerkiksi liikennemerkit ovat. Merkki neuvoo, opastaa, kieltää, mainostaa ja luo turvallisuuden tunnetta. Symboli on "vaarallinen", sillä se on elämää täysi. Se on kokijalleen vielä tuntematon, se täytyy sisäistää, saada verenkiertoon ja se aiheuttaa muutoksen.
Symbolisella ulottuvuudella on tärkeä rooli integraatioprosessissa. Eheytyminen tapahtuu kahdella tasolla. Horisontaalinen eheytyminen on ihmisessä olevien tiedostamattomien ominaisuuksien, niin myönteisten kuin kielteistenkin, tietoista eheyttämistä koko olemukseen. Vertikaalista eheytymistä voisi kuvata taivaan ja maan liitoksi. Se ihanne, symboli, jonka varassa horisontaalinen eheytyminen tapahtui, tulee nyt ihmisessä eläväksi voimaksi. Alkaa transformaatioprosessi, jossa ristiriitaiset voimat muuntuvat ja alkavat palvella suurempaa tarkoitusta. Tämä vaikutta suoraan ihmisen toimintaan ja valintoihin. Arjesta ja ihmissuhteista tulee symbolisesti vaikuttava kenttä, jossa käydään taistelu egoististen pyrkimysten ja totuuden äänen välillä.
Taiteilijoiden luomisprosessi on tätä taistelua, kuten myös henkisten harjoittajien ja mystikoiden meditaatio ja rukous. Ihmisenä olemisen haaste on oppia tuntemaan itsensä, oma pahuutensa ja kauneutensa ja lopettaa toisten vahingoittaminen. Tämä psykologinen eheytyminen johtaa seuraavalle askelmalle, jossa minuuden omistava asenne elämään murtuu. Henkinen eheytyminen (vertikaalinen) on minän antautumista totuudelle. Se on itsekeskeisyyden tuhoutumista niin että eheä, todellinen yksilöllisyys säilyy ja palvelee toisten ihmisten ja yhteisön hyvinvointia. Tämä on ihmisen tärkein tehtävä ja päämäärä.
Maalaustaiteen piiristä voi eritellä kahdenlaista symbolien käyttöä. Ensinnäkin niin sanotusti ulkoa annettuja, jolloin symbolin sisältö täytyy tehdä eläväksi ja osaksi omaa elämää vähitellen. Tästä hyvänä esimerkkinä on ikonimaalauksen perinne, jossa maalari löytää aina uudelleen ikään kuin saman symbolisen muodon. Toiseksi on sisältä, yksilön tajunnasta kumpuavia symboleita, jotka ovat jo syntyessään täynnä elämää ja joita ei voi ohittaa ilman vakavia seurauksia. Toisesta on esimerkkinä visionääriset henkiset maalarit (ehkä jopa kaikki taiteilijat) ja todellinen abstrakti taide, jossa koko symbolinen, arkkityyppinen kenttä avautuu täyteen kirjoonsa.
Henkisestä näkökulmasta kysymys hyvästä ja huonosta taiteesta on turha. Maalauksen laatu riippuu taiteilijan ihmisyyden asteesta. Laadun asteita voidaan erotella neljä, kuitenkin niin että jälkimmäinen aina sisältää edellisen. Ensimmäinen: Tällaisiin teoksiin tulee suhtautua kannustaen, muuta ei tarvita. Toinen: Taiteilijan kamppailu näkyy. Teokset voivat osoittaa suoraan epäkohtiin tai olla taiteilijan sisäisen pahanolon ilmentymiä ja toisaalta ideologisia tai pakenemista pilviseen kauneuteen. Kolmanteen tulee mukaan symbolinen ulottuvuus ja sen mukana kasvu, muutos, transformaatio. Tällaisella teoksella on käsitteistä vapaa itsenäinen elämä ja tekoprosessin aikana taiteilija on joutunut ylittämään minän rajat eli kasvamaan ihmisenä. Tätä voisi verrata puutarhurin työskentelyyn. Hän kitkee, kylvää, kastelee puutarhaansa elämää varjellen ja kunnioittaen. Katsoja tunnistaa teoksen elävän symbolisen ulottuvuuden kautta, joka vaikuttaa häneen ihmisyyden kautta ja johdattaa kasvuun. Neljäs on mestariteos, joka auringon ja sateen lailla ravitsee yksilön sydäntä ja ihmiskuntaa.
